Loppusuoralla

Niin se aika vaan on vierähtänyt ja ollaan VAT-opintojen loppusuoralla. Näyttömateriaalin lähettämisen deadline oli viime viikonloppuna ja lauantaina materiaali lähti minun käsistäni! Ja mikä helpotus se olikaan, kun painoin lähetä-nappia! Vihdoinkin - kaikki tehtävä on minun osaltani tehty. Mutta kyllä sen näyttömatskun eteen tulikin sitten tehtyä hommia jo pidemmän aikaa. Muutamaan kertaan piti käydä openkin kanssa keskusteluja mm. kuvavalinnoista. Maaliskuun lähiopetusjaksolla pidetyssä harjoitusnäyttö -tilaisuudessa sain myös kullanarvoista palautetta portfolion raakileestani kahdelta arvioitsijalta.

Tutkinto ja näin ollen myös näyttömateriaali koostuu siis neljästä eri osa-alueesta: studiossa työskentely, miljöössä työskentely, digitaalinen työnkulku sekä suunnittelu ja kaupalliset taidot. Kahteen ensimmäiseen sisältyy varsinaisten kuvien lisäksi kirjallinen raportti valituista kuvista. Kaksi jälkimmäistä osa-aluetta on sitten oikeastaan pelkästään kirjallisia töitä. Digitaalinen työnkulku sisältää raportin siitä, mitä tehdään ennen kuvausta, miten kuvaustapahtuma etenee, miten toimitaan kuvauksen jälkeen, mitä ohjelmia käytetään missäkin vaiheessa ja miksi, miten arkistoidaan jne. Raportin lisäksi pitää toimittaa muutamia avoimia psd-tiedostoja, joista näkee, miten kuvia on käsitelty. Suunnittelu- ja kaupalliset taidot osio sisältää puolestaan selvityksen siitä, miten aikoo kehittyä valokuvaajana, millä keinoin erottuu joukosta, miten markkinoi itseään ja miten tekee hommasta kannattavaa liiketoimintaa. Tähän osioon liittyy myös käytetyt sopimus/tarjouspohjat, hinnastot ja laskupohjat. Nyt arvioitsijoilla on sitten viikon verran aikaa tutustua lähetettyihin materiaaleihin ja ensi maanantaina on minun näyttötutkinto-aikani - klo 17:00, pitäkää peukkuja!

Facbookissa jo huutelinkin, että Sataedussa alkaa myös syksyllä uusi valokuvaajan ammattitutkintoon johtava koulutus. Hakuaikaa on vielä muutama päivä jäljellä! Jos olet miettinyt tähän koulutukseen hakeutumista, niin nyt on siihen oiva tilaisuus - tsekkaa täältä lisätietoja!

Nyt kun opinnot on päättymässä, on myös harkinnan alla, päättyykö tämän blogin tie tähän. Alunperin ideanahan oli raportoida matkastani valokuvaajan ammattitutkinnon opintojen läpi. Vai kaipailisitteko te vielä lisää kirjoituksia valokuvaukseen liittyen? Jos vastasit kyllä, niin kirjoitapa kommenttikenttään postaustoiveita :)

Vihdoinkin!

Viime viikolle se vihdoin tapahtui - päivitin kamerarunkoni! Vaan kyllä sitä oli sitten odotettukin. Ainakin vuoden päivät (siis käytännössä koko opiskeluajan ja vähän enemmänkin) siitä tuli jo haaveiltua ja nyt se on totta. Kroppirunko vaihtui täyskennoon ja nyt kaluston kivijalkana toimii Canon EOS 6D - en voisi olla tyytyväisempi! Edellisessä postauksessa tulikin jo lueteltua viime vuoden valokuvaus-hankintoja, tämä on todennäköisesti tämän vuoden hankinnoista isoin ja tärkein.

Täyskenno - mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Kenno on siis digikamerassa se osa, joka tallentaa kuvan. Täysikokoisella kennolla viitataan kinofilmikokoon eli vanhan 35-millisen filmin ruudun kokoiseen kennoon. Kroppikenno sitten puolestaan tarkoittaa tätä pienempää kennoa. Nimitys tulee siitä, että kuvattaessa samanlaisella objektiivilla täyskennolla ja pienemmällä kennolla, pienemmällä kennolla objektiivin kuva-ala rajautuu (crop) pienemmäksi.

No mitä merkittäviä parannuksia tämä minun kohdallani käytännössä tarkoittaa, kun vertailussa toisena osapuolena on siis tätä edeltänyt Canon EOS 650D?

• 6D kestää huomattavasti paremmin ISO-arvon nostamista kuin 650D. Tuossa kroppirungossa ei ISO-arvoa voinut oikein nostaa 800 yläpuolelle. Vanhalla rungolla ISO-arvon nostaminen toi mukanaan niin paljon kohinaa kuvaan, että kuvanlaatu kärsi jo merkittävästi. ISO-arvon nostaminen tulee eteen erityisesti hämärässä kuvatessa.
• Laajempi kuvakulma! Canon kroppirungolla kuvakulmat ovat 1,6 kertaa kapeammat kuin täyskennolla.
• Wi-fi -ominaisuus! 6D:n saa yhdistettyä wi-fi:llä tietokoneeseen tai älypuhelimeen. Kuvat voi siirtää langattomasti ja jakaa vaikkapa samantien ystävien kanssa. Kuvia voi kuvaustilanteessa myös katsoa heti vaikkapa iPadiltä kameran näytön sijaan. Kameraa voisi myös käyttää etänä puhelimella tai padillä.

Siinäpä ne minulle tärkeimmät parannukset näin reilun viikon käyttökokemuksella :)!  Vanha runko jäi myös minulle vararungoksi. Pitääpä jossain vaiheessa ottaa molemmilla kameroilla samoista tilanteista kuvia, niin erot tulevat selkeästi esiin.

Täällä lähestytään muuten hurjaa vauhtia tutkinto-tilaisuutta - se on jo ensi kuussa!!!! KÄÄÄK! Näyttömateriaali pitää jättää vappuun mennessä, joten loppusuoralla ollaan jo! Ihan käsittämätöntä miten tämä reilu vuosi on tässä hujahtanut. 

Kalusto ja opetussuunnitelma

Facebook ja Moona herätti mut tänään kommentillaan huomaamaan, että en ole toviin käynyt täällä blogin puolella taas päivittämässä kuulumisia. Moona jätti minulle seuraavan kommentin:

"Löysin blogisi tässä taannoin kun etsin tietoa valokuvaukseen liittyvästä koulutuksesta. Olen itse hakemassa valokuvaajan ammattitutkintoon ja pohdin tässä kalustovaatimuksia. Oliko sulla millainen kalusto kun aloitit? Miten olet päivitellyt opintojen edetessä? Itseltä löytyy kaksi vanhempaa järkkäriä ja ovat kyllä päivityksen tarpeessa... Toki olisi parempi jos heti opintojen alkaessa ei tarvitsisi olla kummoista kameraa, niin ehtisi säästää parempaan.

Onko koulutukseen muuten vaikeaa päästä harrastelijapohjalta? Ainakin tuo koulutus jota olen itse katsellut on suunnattu jo alalla toimiville tai pitkän linjan harrastajille. Mitä tuo jälkimmäinen sitten tarkoittaakaan. :)

On ollut kiva lukea sun opinnoista"

Ajattelin, että vastaus tähän voisi kiinnostaa muitakin, joten kirjoitetaanpa siitä oma postaus. 

Tällä hetkellä voimassa olevat valokuvaajan ammattitutkinnon (VAT) perusteet on päättänyt Opetushallitus vuonna 2007 ja noihin perustuvaa opetussuunnitelmaa on käytettävä kaikissa oppilaitoksissa, missä kyseisen tutkinnon voi suorittaa. Mikäli opetussuunnitelma kiinnostaa yksityiskohtaisemmin, voi noita perusteita suunnitelmalle käydä tutkailemassa vaikkapa täällä. Siellä on määritelty mm. se, että perusteet on tosiaan laadittu valokuvaajille, joilla on alan peruskoulutus ja usemman vuoden työkokemus. Se on se lähtökohta. Mutta kyllä tosiaan "pitkän linjan harrastajillakin" on mahdollisuus - pääsinhän minäkin :)! Pääseminen koulutukseen riippuu varmaankin pitkälti siitä osaamisen tasosta, oli se sitten monen vuoden harrastaneisuuden ja omatoimisen opiskelun tai alan peruskoulutuksen tulosta. Valinnasta päättävän on arvioitava onko hakijan osaamisella yhdistettynä annettavaan koulutukseen mahdollista suorittaa ko. tutkinto. Ei tarvitse olla valmiiksi ammattilainen, mutta ainakin minun kohdallani se tarkoitti sitten sitä, että minulla oli myös enemmän opittavaa ja töitä tehtävänä tuon koulun aikana kuin niillä valokuvausta jo ammatikseen tehneillä, jotta pystyn tuon opetussuunnitelman mukaiset näytöt suorittamaan. Ja ne näytöt on muuten edessä mulla jo toukokuun alkupuolella - muutama hassu kuukausi jäljellä, iiiiiiiiik!

Sitten kalustoon. Mulla oli runkona kouluun mennessäni kroppikennoinen Canon EOS 650 D - ja se on käytössä edelleen. Kittilinssin lisäksi olin hankkinut ennen koulun alkamista 50 mm EF-objektiivin ja edullisen EF-S pikkutelezoomin (olisko ollu 70-200 mm). Olen jo jonkin aikaa haaveillut täyskennoisesta rungosta, mutta koska sellaiseen joutuu sijoittamaan rahaa melko reippaasti, päätin ensin panostaa parempiin objektiiveihin ja säästää, jotta saan sen mieleiseni rungon. Mielessä on kuitenkin koko ajan ollut se, että täyskennoiseen siirrytään jossain vaiheessa, joten luovuin tuossa heti koulun alettua noista EF-S objektiiveista ja investoin Canon EF 24-105mm f/4 L IS USM -objektiiviin. Ja se onkin tönöttänyt sitten rungossa kiinni siitä lähtien melkeinpä koko ajan. Siihen ostokseen olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, se on tosi monikäyttöinen yleis-zoomi. Tuon objektiivin lisäksi tekemäni hankinnat kaluston suhteen ovat tainneet liittyä valaisuun. Olen hankkinut yhden käsisalaman ja valoa pehmentämään 38 x 38 Lastolite Ezyboxin (ja lainassa on yhdeltä ystävältä edelleen yksi valaisinjalka, semmonen pitäis kyllä hommata itelleen). Lisäksi on tullut hommattua Adoben kuvankäsittelysoftat, uusi läppäri ja kovalevytilaa niin ulkoisen kovalevyn muodossa kuin pilvipalvelunakin. Onhan niitä siinä yhteen vuoteen hankintoja, mutta silti se "olis kiva saada" -lista on edelleen aika pitkä ja tuppaa vaan kasvamaan lyhenemisen sijaan :)

Meillä on ollut muuten opintojen aikana myös mahdollisuus käyttää koulusta löytyvää kalustoa, mutta etusijalla niiden käyttäjäksi ovat perustutkinto-opiskelijat (PT). Tämä siitä syystä mitä tuossa alussa kirjoittelinkin - perusolettamus on se, että VAT-opiskelijat ovat jo ammattikuvaajia ja heillä on kalusto kunnossa omasta takaa. Mutta ei siitä omasta kalustosta tartte huolissaan olla, kyllä se siitä kehittyy :)!

Semmonen setti! Jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin mielelläni vastailen, pistäkäähän vaan viestiä tulemaan.

Täällä ollaan!

Täällä ollaan! Muutokset leipätyössä (erittäin toivotut sellaiset) aiheuttivat reilun kuukauden paussin kuvaushommissa, mutta nyt on vihdoin taas energiaa myös kuvaukseen ja kuvien käsittelyyn. Edellisestä kirjoituksestani on kulunut jo sen verran aikaa, että tässä välissä on ehtinyt olla jo kaksi lähiopetusjaksoakin.

Marraskuun jakson aiheena oli videokuvaus. Se ei varsinaisesti kuulu vielä viralliseen VAT:n opetussuunnitelman, mutta se on kuitenkin asia, jota valokuvaajilta tänä päivänä kysytään paljon. Niimpä Sataedu oli aikaansa edellä ja sisällytti sen jo meidän opintoihin. Vierailevana opettajana toimi Ville Malja - valokuvaaja, videokuvaaja (ja Lapkon solisti!). Torstai-ilta kuunneltiin, kun Ville kertoi työstään, työvälineistään ja -tavoistaan sekä esitteli tekemiään proggiksia. Perjantai-päivä oli jälleen perinteisesti pyhitetty kuvaamiselle. Minä en tuohon päivään pystynyt osallistumaan, sillä olin samalla viikolla vasta aloittanut uudessa työssä. Lauantaina sitten editoitiin perjantain tuotoksista valmiit videot. Minä lyöttäydyin yhteen Marjaanan ja Kimmon kanssa ja editoin heidän edellisenä päivänä tuottamaansa haastattelumateriaalia.

Työkaluna videon editoinnissa käytettiin koulun koneilta löytvää Adobe Premiere Pro CC –ohjelmistoa. Jonkunlainen editointi-ohjelma löytyy kuitenkin melkeinpä joka koneesta. Omppu koneissa iMovie ja PC puolella Windows Movie Maker. Editointiin saa kulumaan kyllä kuvanmuokkauksen lailla aikaa vaikka kuinka paljon. Pitää saada mm. siirtymät kohtauksesta toiseen näyttämään hyviltä ja kuva- ja ääniraidat synkronoitua kohdilleen. Jonkunlainen ajatus halutusta lopputuloksesta pitää kuitenkin olla, ennen kuin materiaalia lähdetään rakentamaan. Tämän jälkeen ensimmäisenä kasataan runko – laitetaan halutut videon palaset peräkkäin. Sitten lähdetään hiomaan leikkauksia ja siirtymiä, efektejä, tekstejä yms. Se on kyllä ihan oma maailmansa. Mutta sama pätee tässäkin, niin kuin monessa muussakin: tekemällä oppii. Niitä pitäisi vaan tehdä, jotta ensinnäkin tuon editointi-ohjelman sisälle pääsee kunnolla ja toisekseen, jotta työskentelystä tulee tehokkaampaa ja sujuvampaa. Itse en kokenut sitä liikkuvan kuvan maailmaa jotenkin omakseni, mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä dokkariprojektin lopullinen muoto voisi olla video. Pistetään ainakin harkintaan :)

Joulukuussa lähiopetusjakson aiheena oli mainoskuvaus ja kuvamanipulaatiot. Opettajana toimi Otto-Ville Väätäinen. Hän on toiminut valokuvaajana kymmenen vuotta, on mm. Turun kaupunginteatterin "hovikuvaaja" ja toimii valokuvauksen opettajana Turun AMK:n Taideakatemiassa. Tutustuimme Oton töihin, joista erityisesti mieleeni jäi parhaillaan käynnissä oleva Todellisuuskupla -näyttely. Saimme nähdä näyttelyssä esillä olevia teoksia ja ne kyllä olivat vaikuttavia. Samoin jäi mieleen se, miten kuvamanipulaatiolla voi rakentaa kuvaan sen maailman, mitä haluat kuvan kertovan katsojalleen. Mm. tämä esimerkki, jonka rakentamisesta on kerrottu myös Oton blogissa oli kertakaikkiaan upea! Saimme näiden päivien aikana myös lukuisia käytännön vinkkejä liittyen mm. tuotteiden valaisuun, läpikuultavien esineiden kuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn. Antoisat kolme päivää, ei muuta voi sanoa. Tässä pari kuvaa, jotka syntyivät tällä lähiopetusjaksolla. Ensimmäiselle kuvalle ei ole tehty jälkityöstössä mitään, toisessa on harjoiteltu Photoshopissa tuotteen syväämistä, eli taustan poistamista.

Kertausharjoitukset

Pari viikkoa sitten pidetyllä lähiopetusjaksolla meidän oli tarkoitus opetella suurten tuotteiden, kuten auton valaisua ja kuvausta. Kävi kuitenkin niin, että ulkopuolinen koulutuspäivien vetäjä joutui perumaan tulonsa ja suunnitelmat menivät uusiksi ja tuo opetus siirrettiin joulukuulle.

Tällä kertaa lähiopetuspäivät käytettiin meidän opiskelijoiden kuvien läpikäyntiin ja tuote/henkilökuvauksen kertaukseen. Torstai-illaksi kaikki ottivat mukaan kaksi kuvaa - sellaiset, jotka on ajatellut ottavansa myös toukokuussa näyttöön. Minä vein kaksi henkilökuvaa noista samoista kuvaus-sessioista, joista jo yhdet kuvat julkaisin täällä. Kuvien valaisua, sommittelua ja viimeistelyä tutkittiin sitten yhdessä. Aika harvassa olivat ne kuvat, joista opettaja ei löytänyt mitään kommentoitavaa/parannettavaa :)! Minäkin olen mielestäni jo oppinut ottamaan paremmin rakentavaa palautetta vastaan - vaikka ei se kivalta tunnu tietenkään vieläkään, kun joku menee heti korjaamaan sun kuvaa jotenkin. Kuvaa, johon itse olit kovin tyytyväinen siihen asti. Noh, on ne hyviä edelleen, niitä voi vaan vielä parantaa :)

Perjantaina meitä odotti sitten studiossa erilaisia rastitehtäviä, jotka tehtiin ryhmissä. Tehtävät olivat seuraavanlaiset:

1. Mustaa mustalta 
2. Tuoli 
3. Ruoka 
4. Passikuva

Ensimmäisessä tehtävässä piti saada musta tuote erottumaan mustalta taustalta. Salamaa ei saanut käyttää, muutoin kuin ohjausvalona. Lisäksi kuvattiin suoraan tietokoneelle Lightroomin avulla. Kuvauksen aikana kuvat siirtyvät siis suoraan tietokoneelle USB-piuhan ja Lightroomin tethered capture -toiminnon avulla. Kyseessä on melko simppeli homma itse asiassa, tutoriaali löytyy esim. täältä. Tätä toimintoa käyttäen voi kuvan myös ottaa tietokoneen avulla, eikä kameraan tarvitse koskea ollenkaan. Tuotteena meillä oli open vanha filmi-kamera, taisi jopa olla ihka ensimmäinen. 

Toisella rastilla kuvattiin tuoli kohtisuorassa ja vinottain. Käytettävissä oli Elinchrome studiosalamat ja taustakartonki. Tässä tehtävässä piti kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, kuten siihen, että tuolin pyörät olisivat kaikki samassa asennossa. (tämä tehtävä jäi meidän ryhmältä ajan puutteen vuoksi tekemättä)

Kolmantena tehtävänä oli kuvata ruokakuva-asetelma studiossa. Tuotteena oli korvapuusti ja rekvisiittana kaikki mitä koululta tai itseltä sattui löytymään. Me käytimme kirjoja ja maitomukia/lasia. Kuvaus tehtiin opetusluokassa ilman taustakartonkeja. Valaisussa käytettiin LED-paneeleja (tämän kaltaiset). LED-valoja ollaan taidettu testata vain kerran aikaisemmin, enkä jotenkin koe niitä omakseni. Tämä johtuu varmasti siitäkin, että en ole käyttänyt niitä riittävästi, mutta ne vain tuntuvat jotenkin kömpelöiltä.

Neljännellä rastilla piti ottaa virallinen passikuva. Poliisi.fi -sivustolla on todella yksityiskohtainen ohje siitä, millainen virallisen passikuvan pitää olla ja näitä ohjeita tuli tehtävää tehdessä myös noudattaa. Meidän ryhmälle sattui tulemaan ihan oikea asiakaskin, sen sijaan että olisimme kuvanneet toisiamme. Valaisuun oli kiinnitettävä erityisesti huomiota, sillä poliisin verkkosivuillakin mainittiin sen olevan tyypillisesti haastavin osa passikuvan ottamisessa. Kuva piti ottaa yhtä valoa käyttäen ja valon oli oltava tasainen koko kasvojen alueella. Kasvoilla tai taustassa ei saanut näkyä varjoja. Käytännössä kuva valaistiin suoraan edestäpäin ja kuvattavan tuli olla riittävän etäällä taustasta. Kuvan viimeistelyssä oli oltava tarkkana mittojen kanssa, se on nimittäin ihan millimetrin tarkkaa puuhaa, kuten täältä voi lukea. Mutta onnistuimme ja saimme myös tulostettua virallisen kuvan vielä asiakkalleemme.

Tässä tuon ensimmäisen tehtävän tuotoksemme ja tälle kuvalle ei ole sitten tehty jälkityöstössä mitään. Valo ja kiillot oikeisiin kohtiin on tehty kuvaustilanteessa kahdella valolla, yhdellä heijastimena toimineella valkoisella paperilla ja harmaakortilla, jota käytettiin blokkaamaan valoa :)

Dokkaria, dokkaria, dokkaria

Viime viikot ovat kuluneet valokuvauksen osalta hyvin pitkälti dokkariprojektin kuvausten merkeissä. Saimme toukokuussa koulussa dokumentaarisen kuvaustehtävän, jossa tarkoituksena on siis kuvien keinoin kertoa tarina. Heitin täällä blogissa ilmoille ajatuksen, että tekisin dokkarin aiheesta "Sinä olet kaunis". Ajatuksena oli, että haluaisin valokuvan keinoin auttaa naisia tulemaan sinuiksi itsensä kanssa. Että he pitäisivät itseään kauniina juuri sellaisina kuin ovat. Nyt.

Projektiin ilmoittautui heti alkumetreillä ilman sen kummempia kyselyjä kolme naista. Heidän kanssaan lähdettin yhdessä miettimään, miten tätä ajatuksen raakiletta saataisiin jalostettua. Homma lähti kehittymään keskustelujen kautta siihen suuntaan, että pyrimme nyt tuomaan kuvilla esiin sen millaisia nämä naiset sisimmässään ovat ja miten tähän on tultu. On rakentumassa kolme hyvin erilaista tarinaa, mikä on mielestäni aivan mahtavaa!

Mutta aikaa se toki vie. Kuvia on nyt otettu jokaisesta naisesta, kahdesta jo useampaan otteeseenkin, mutta kaikkia tullaan myös vielä todennäköisesti kuvaamaan. Jokaisella kuvauskerralla kuvia tulee paljon ja aikaa kuluu tunteja. Kuvaushetken lisäksi aikaa kuluu viimeisteltävien kuvien valitsemiseen ja tietysti itse viimeistelyyn. Ja se mikä on kokonaan vielä tekemättä on sen miettiminen, mitkä kuvat valikoituvat dokumenttiin kunkin naisen osalta ja missä järjestyksessä, kenties minkälaisilla teksteillä tuettuna. Dokumentin lopullinen esitysmuotokin on vielä päättämättä. Ja tehtävän pitäisi olla valmis tuossa joulukuussa. On siinä vielä tekemistä!

Tässä kuitenkin maistiainen dokkarista, jatkoa seuraa myöhemmin...

Esittelyssä uusi perheenjäsen

Sain reilu viikko sitten uuden perheenjäsenen - nimittäin kuvauskalustooni :)! Ostin käytettynä Lastolite Ezyboxin, joka on täydellinen kumppani aikaisemmin hankkimalleni käsisalamalle. Tällä kokoonpanolla pärjään jo hyvin esim. perus henkilökuvauksessa, kun käsisalama+Ezybox yhdistelmällä saan kuvaan hyvän päävalon. Jos tähän jotain lisuketta vielä kaipailisi, niin jonkinlainen heijastin olisi vielä hyvä olla olemassa. Mutta siihen tarkoitukseen käy kyllä ihan joku valkoinen levy/styroksikin.

Tuo Ezybox on siis ns. softbox, joka pehmentää/hajottaa suoran salaman valoa. Ezyboxissa on kaksi irroitettavaa diffuusiokalvoa, jotka sirottavat valon tehokkaasti. Se on helppokäyttöinen ja nopeasti kasattavissa kuvauskuntoon. Sain kaupassa mukana myös synkkajohdon, jolla saan salaman irti kamerastani sekä lainaksi salamajalaustan (semmonen pitää siis kyllä kohtapuoliin hankkia). Ja avot, mutta on hyvä setti! Sen kanssa tein viime viikolla nuo parit kuvaukset, joista edellisessä postauksessa olikin esimerkkikuvat näytillä.

Tältä videolta saa mielestäni hyvän käsityksen siitä minkälaisesta kokoonpanosta on siis kyse. Johdon ja jalustan myötä saisin nyt myös tuon salamajalassa olevan valon lisäksi toisen salaman kiinni kameraani, jolla voisi tehdä vaikkapa tasoittavan valon. No niin, alkoihan niitä hankittavia asiota taas putkahtelemaan mieleen :). Mutta vaikka aina on jotain parannettavaa/ostettavaa niin kyllä tällä nyt tulee jo oikeasti hyvin toimeen. Me ollaan erottamattomat!