Miljöökuvaus

Viime viikon lähiopetusjakson aiheena oli miljöökuvaus. Keskiviikko-ilta kului Villilässä keskustellen henkilökuvaamisesta, valaisusta, mallin ohjauksesta ja tekniikasta. Torstaina oli varsinainen kuvauspäivä. Kuvauspaikaksi oli valittu Luvialla sijaitseva Krikutilli - Verkkorannan kesäkoti. Krikutilli on vuonna 1927 rakennettu kesäkoti, jota käytettin vuodesta 1958 lähtien juhla-, kokous- ja virkistystarpeisiin. Vuonna 2004 talo jouduttiin sulkemaan sen huonon kunnon takia, mutta neljä vuotta sitten Luvian Verkkorantayhdistys ry vuokrasi kesäkodin Luvian kunnalta tavoitteenaan toteuttaa kesäkodissa peruskorjaus ja saada se taas käyttöön. Osa talosta on jo remontoitu, mutta mm. talon yläkerta on edelleen erittäin heikossa kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Olimme saaneet etukäteen tehtäväksemme miettiä, minkälaisen tunnelman haluamme luoda kuviimme. Ideana oli, että kaikilla on vähintään yksi malli, jonka kanssa työskentelee kyseisen päivän ajan. Saimme keskiviikkona vielä ohjeen tehdä kuvauspäivän aikana kolme erilaista kuvaa, jossa valaisu on jollain tapaa hallittu - studiomainen muotokuva, kokokuva, jossa miljöö tukee kuvan tunnelmaa ja mustavalkoinen kuva. Valaisun hallinta piti toteuttaa esim. salamavaloilla tai heijastimilla.

Minä huutelin jälleen kerran etukäteen tuolla sosiaalisessa mediassa tarvitsevani mallin tuolle päivälle. Ystäväni Katri oli ensimmäinen vapaaehtoinen. Me kuvaajat kokoonnuimme Krikutilliin tuntia ennen kuin mallit pyydettiin paikalle. Saimme näin hetken aikaa kiertää taloa ja sen ympäristöä ja suunnitella kuvauspaikkoja. Olin kerännyt ideakuvia ennakkoon jälleen Pinterestiin ja niiden innoittamana valitsin kolme kuvauspaikkaa. Ensimmäisenä halusin tehdä kuvan, jossa piirtyisi jonkinlainen pitsikuvio tms. mallin kasvoille. Tämä onnistui jälleen Eevan avustuksella ja sainkin mielestäni taltioitua ihanan tunnelman kuviin. Valaisussa ei käytetty salamaa, vaan valon hallinta tehtiin yhden heijastimen avulla. Toiseksi kuvauspaikaksi valitsin talon portaikon. Ja sehän osoittautuikin sitten hankalaksi tietysti valaisun kannalta. Tilaan tuli hieman valoa ylhäältä ikkunoista, mutta paikka oli kuitenkin melkoisen pimeä. Ja minua pelotti nostaa kamerani ISO-herkkyyttä yli 400 - minusta se kohina kun näkyy sitten jo kuvassa häiritsevästi (uusi runko tarttis surkeesti siis saada). Minulla oli portaikossa käytössä valaisinjalustalla kaksi koulun Canon Speedlite 580EX II käsisalamaa ja lisäksi oma Canon Speedlite 600EX-RT käsisalamani toimi noiden kahden muun salaman lähettimenä. Aloitin valaisun rakentamisen vain yhdellä salamalla ja lisäsin toisen vasta myöhemmin. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä mentiin jälleen aika pitkälti. Meillä oli kyllä kaksi opettajaa mukana, jotka kiertelivät kuvauspisteissä sitä mukaa kun vain ehtivät, mutta aika pitkälti oli tultava toimeen omillaan. Kuvaajia kun oli se noin 20. Joitain vinkkejä opettajat kyllä onneksi kävivät antamassa ja auttoivat teknisissä ongelmissa, kun vain sai suunsa auki - ja minähän saan :). Katri oli ihanan kärsivällinen ja odotteli tyynen rauhallisesti, että minä säädän valojen kanssa. Omasta mielestäni sain kuitenkin loppujen lopuksi onnistuneen valaisun rakennettua, mutta aikaa tässä kuvauspaikassa kyllä kului melkoisesti. Teimme Katrin kanssa tämän jälkeen vielä yhdet kuvaukset eri paikassa. Kolmanneksi kuvauspaikaksi valitsin talon upean ulkoterassin ja tässäkin kuvauksessa käytin apuna yhtä käsisalamaa jalustalla.

Perjantaina kokoonnuttiin jälleen Villilässä ja viimeisteltiin torstaina otetut kuvat, tulostettiin kultakin yksi kuva ja arvioitiin se. Tässä minun kuviani:

 

Tämä olikin sitten tämän ensimmäisen "nysän lukukautemme" viimeinen lähiopetusjakso. Heinäkuu lomaillaan ja elokuussa aloitetaan sitten uusi lukukausi. Tämä ei tietenkään tarkoita lomaa blogikirjoitusten, eikä varsinkaan kuvaamisen osalta :)

Studiokuvausta

Vietin viiko sitten sunnuntaina koko päivän Eeva Meuselin studiolla. Halusin ihan omaehtoisesti opetella studiovalojen käyttöä  ja muutoinkin studiossa työskentelyä - tämä siis ei varsinaisesti liittynyt mihinkään koulutehtävään. Olen lupautunut kuvaamaan kahden rippilapsen potretit tuossa kesällä ja ainakin toisen kohdalla on varauduttava myös siihen, että huonon sään sattuessa kuvaus tehdään studiossa. Tätä silmällä pitäen, halusin hieman treenata.

Olin huudellut näistä opinnoistani tuolla sosiaalisessa mediassa ja vinkannut myös, että vapaaehtoisia malleja tullaan varmasti tarvitsemaan aika ajoin. Näin ollen minulle oli ilmoittautunut jo muutama vapaaehtoinen kuvattava, kun tarvetta tulee. Kun sain sovittua Eevan kanssa studion lainaamisesta, otin yhteyttä näihin vapaaehtoisiin. Sain kasattua kuvauspäivästä monipuolisen kolmen eri tyyppisen mallin avulla. Ensimmmäinen kuvattava oli naispuolinen kaverini, jonka toiveena oli saada rentoja, iloisia henkilökuvia, ei "pönötyskuvia". Toisena mallina toimiva mies tarvitsi kuvia pariinkin eri käyttötarkoitukseen. Hänelle tehtiin sekä virallisempia business-kuvia että rentoja stand-up koomikkokuvia (http://ramivalli.fi/). Päivän päätteeksi kuvattavaksi saapui vielä 1-vuotias siskon tyttöni.

Päivä oli pitkä ja raskas, mutta opetti äärettömän paljon. Eevakin vinkkasi heti päivän alkuun, että kannattaa varmaankin tutkia vähän jotain valaisuopusta ja lähteä toistamaan siinä neuvottuja valaisukaavioita. Valaisun rakentaminen yrityksen ja erehdyksen keinolla on nimittäin suhteellisen hankalaa ja aikaa vievää touhua - nimimerkillä kokemusta nyt on :)! Tuon päivän aikana tuli hyvin myös selville se, missä on ammattivalokuvaajan ja tällaisen opiskelijan erot. Opiskelijalla saman asian tekemiseen kuluu paljon enemmän aikaa, eikä se välttämättä sittenkään onnistu. Kuvien jälkityöstössäkin ammattilainen pääsee varmasti huomattavasti vähemmällä. Ensinnäkin työstettävää ei ehkä ole alunperinkään paljoa oikein tehtyjen kuvien ansiosta ja toisekseen, jos työstettävää on, se tapahtuu helpommin ja nopeammin kokemuksen myötä. Niin ja se kuvien määrä - minulla oli tuon päivän päätteeksi muistikortilla n. 750 kuvaa, joiden läpikäymiseen kuluu melkoisesti aikaa.

Mutta lopputulos - kyllä sieltä mielestäni kaikista kuvattavista onnistuneita otoksia saatiin ja tunnelma niissä oli Pinterestiin tekemieni kuvaussuunnitelmien mukainen. Tässä muutama otos tuolta päivältä, kuvien läpikäynti ja työstäminen siis on edelleen kesken :)