Journalistinen ja dokumentaarinen kuvaus

Mitenkäs sitä viime viikonloppua oikein kuivailisi. Vaikea. Se sana tulee ensimmäisenä mieleen. Huh.

Viime torstaista lauantaihin Villilässä pidetyn lähiopetusjakson aiheena oli journalistinen ja dokumentaarinen kuvaus. Kouluttajanamme toimi tämän jakson ajan valokuvaaja Miikka Kiminki. Miikka on valmistunut vuonna 2010 Turun Taideakatemiasta, asustelee nykyään Porissa ja tekee töitä mm. Satakunnan Kansalle. Hän kertoi meille torstai-iltana ihanan avoimesti ja rohkeasti itsestään, taustastaan ja työstään sekä myös yleisesti ottaen journalistisesta ja dokumentaarisesta kuvauksesta. Miikka olisi varmasti voinut puhua tästä aiheesta vaikka miten pitään. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Miikan nettisivuilla olevassa portfoliossa erityisesti Antti Von Haneen ja Benin-kuvauksiin.

Miten se journalistinen kuvaus ja dokumentaarinen kuvaus sitten eroavat toisistaan? Journalistinen kuva, lehtikuva, tukee uutista ja se on usein henkilökuva. Dokumentaariset kuvat puolestaan kertovat tarinan itsessään, eivätkä tarvitse tekstiä rinnalleen. Noh, mehän saimme sitten tehtävät liittyen näihin molempiin osa-alueisiin. Perjantaina Villilässä oli kuvitteellinen lehden toimitus, jossa jaettiin kuvauskeikat meille kaikille. Keikka oli ihan oikea, se oli sovittu etukäteen ja sinne oli lähdettävä YKSIN! Valmiista kuvista piti valita 2-3 kuvaa, jotka annettaisiin "toimitukseen". Ja tämä kaikki kerrottiin meille torstai-iltana. Missä on paperipussi!!! Paniikki! Jännittää!

Minun sovittu keikkani suuntautui Porin Yliopistokeskukseen, ravintola Sofiaan. Tehtävän briiffissä ei ollut tietoa siitä, mitä kohteessa varsinaisesti pitäisi kuvata, joten sovimme, että kysyn tätä asiakkaalta. Toimin näin, mutta valitettavasti asiakkallaakaan ei ollut antaa tästä tarkempaa tietoa. Ei auttanut muu, kuin kuvata vähän kaikkea. Ruokaa, keittiötoimintaa, salia, asiakastilanteita.... Kouluun päästyäni minulla oli Sofiasta n. 250 kuvaa (ja olin paikan päällä 30-40 min). Niistä muutaman kuvan valitseminen tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä ja tuli epätoivoinen olo. Onneksi Miikka auttoi minua tässä ja neuvoi rajaamaan valinnan esim. keittiökuviin, josta parhat otokseni olivat. Tämä helpotti jo paljon, mutta lopputulokseen en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Minun onnekseni ravintolalla ei ollut näille kuville oikeaa, suunniteltua käyttötarkoitusta, eikä niitä ole pakko julkaista missään.

Sovitun keikan lisäksi annettiin vielä toinen tehtävä. Meidän piti valita vapaasti Nakkilasta jokin paikka, asia, ilmiö, tms., ottaa siitä 3-5- kuvan sarja ja kirjoittaa kuviin kuvatekstit. Sarjasta vähintään yhden kuvan oli oltava henkilökuva. Toinen tehävä tulikin suoritettua minun osaltani vähän sellaisella "äkkiä nyt jotain" meiningillä, koska tiesin, että minulla menee kuvien valintaan ja käsittelyyn vielä koululla paaaaaaaaaljon aikaa. Ajelin Nakkilan keskustassa ja päädyin Kirkonseudun koululle. Näin koulun pihalla leikkiviä alakoulu-ikäisiä lapsia ja opettajan. Kävelin paikalle, esittelin itseni ja kysyin opettajalta saako lapsia kuvata. Vastaus oli odotettu - lapsilla on kaikilla oma kirjallinen kuvauslupansa, eikä hän luonnollisesti niitä muista ulkoa. Mutta kun kerroin, että olen opiskelija eikä kuvia julkaista missään niin sain luvan kuvata. Lapsista nousi nopeasti esiin muutamia linssiä rakastavia yksilöitä ja vähän väliä selän takaa kuului "kuvaaja, kuvaaja - tuu tänne" :). Tästäkin tilanteesta napsin pari sataa kuvaa.

Koska en ole tehnyt tämän tyyppisiä kuvauksia aikaisemmin ollenkaan, minulle kävi valitettavasti tehtävissä (varsinkin jälkimmäisessä) osittain niin, että tekniikka unohtui. En keskittynyt. Tehtävät olivat haastavia, enkä ollut lopputuloksiini ollenkaan tyytyväinen. Mutta oppimassahan tässä ollaan ja siitä vinkkelistä katsottuna viikonloppu oli hyvinkin antoisa. Ja hei - mä selvisin kuitenkin hengissä siitä kovasti jännittämästäni etukäteen sovitusta kuvauskeikasta, jonne mut lähetettiin :)!

Saimme myös tähän aihealueeseen liittyen kolmannen tehtävän, jossa paneudutaan dokumentaariseen valokuvaukseen. Tämän kuvaamiseen saimme yli puoli vuotta aikaa, mutta alustava kirjallinen suunnitelma omasta projektista on tehtävä kuukauden sisälllä. Pari ajatusta tähän liittyen on jo tullut, mutta niistä sitten tuonnempana :)

Ensimmäiset hajoitusasiakkaat

Ensimmäinen "oikea kuvaustilaukseni" tuli siskoltani, joka tilasi jo ennen tämän koulutuksen alkua minulta maailman ihanimman 1-vuotiaan tytön potrettikuvat - mikä suuri kunnia!

Kuvat otettiin heidän kotonaan, luonnonvalossa (koska en omista mitään ulkoisia salamalaitteita - vielä ;)). Kuvauspaikaksi valikoitui talon yläkerta, jonka aulaan tulvi ikkunoista keskipäivän valoa. Siskoni toivoi, että tyttöä kuvattaisiin vanhassa, entisöidyssä, tunnearvoa huokuvassa tuolissa. Samassa tuolissa otettuja lapsuuden kuvia löytyy nimittäin itse siskostanikin.

Maanantaina sain sitten käsiini näitä ensimmäistä kertaa valokuvausliikkeen kuvapalvelussa (Rajala Kuvapalvelut) tulostettuja, itse ottamiani kuvia pohjukkeilla:

Toisena harjoitusasiakkaana toimi lapsuuden naapuri, Silja. Ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi, kun Silja soitti ja kertoi tarvitsevansa kuvausapua. Hän on perustamassa omaa yritystä ja kaipaili kohta avattaville nettisivuilleen kuvitusta tuotekuvien ja henkilökuvien muodossa. Silja on  ammatiltaan kätilö ja terveydenhoitaja ja hänen yrityksensä - helmi & taimi - tarjoaa palveluja kotisynnytystä suunnitteleville äideille.

Minun tehtävänäni oli ottaa kuvat yrityksen tarjoamista tuotepaketeista kotona synnyttävälle tai sairaalasta hyvin nopeasti kotiutuvalle äidille sekä henkilökuvia itse yrittäjästä. Silja oli rakentanut tuotekuvausta varten hyvän kuvauspaikan heidän kotiinsa. Potrettikuvien kuvauspaikaksi minä ehdotin pihalta löytyvän upean hirsirakennuksen seinustaa.

On tämä vaan niin kivaa puhaa, ei muuta voi sanoa! Tällä viikolla kuluu taas torstai, perjantai ja lauantai koulussa. Tämän lähiopetusjakson aiheena on lehtikuvaus ja siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa. Muistakaahan tykätä myös tämän blogin facebook-sivustosta niin saatte ilmoituksen siitä, milloin blogissa tapahtuu ;)!

Studiokalustoon tutustumista

Tukiopetusryhmä on kokoontunut jo 6 kertaa. Valitettavasti minä jouduin olemaan sairastumisen vuoksi pois paikalta kaksi kertaa, mutta onneksi ryhmä oli päättänyt jatkaa kokoontumisia alunperin sovitun 4 kerran jälkeenkin ja pääsin vielä kahteen viimeiseen mukaan!

Viime viikon maanantaina pääsin ensimmäistä kertaa käsiksi ulkoisiin salamalaitteisiin ja ylipäätään studiolaitteistoon. Kaikenmaailman Elinchromeja, virtalähteitä, käsisalamaa, softboxeja ja mitä lie tämä maailma päällään kantaa. Taas mielen valtaa se epätoivo. Tuntuu etten tajua mitään. Informaatioähky, uh.

Kasasimme kuitenkin pari kuvauspaikkaa valoineen ja ajatuksena oli käydä läpi vallitsevan valon jatkamista/muokkaamista lisävalolla interiööri- ja ruokakuvauksissa. Toisessa kuvauspaikassa oli käytössä studiovalot, toisessa käsisalamat. Marjaana suostuu jälleen kerran malliksi - siitä iso kiitos hänelle! Hän saa takuulla poseerata harjoituskuvissa kerran jos toisenkin :). Muut tukiopetusryhmäläiset kun tuntuvat olevan samaa kastia kuin minä ja karttelevat kameran toiselle puolelle menemistä. Yhden tämän session tuotoksista julkaisinkin jo Tehtävän 2 palautuksen yhteydessä.

Kasausvaiheessa kysyn opelta mistä sitä sitten tietää, mihin ne valot pitää asettaa, miten suunnata ja säätää. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs. Kokemuksella. Noni. Ei siihen sitte auta muu kun treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen.  Ja se on tässä se kurja puoli, että itse en omista tällä hetkellä minkäänlaisia ulkoisia salamalaitteita. Miten sitä sitten harjoittelet, kun ei ole vehkeitä kotona? Lähiopetuspäiviä koululla kun on kuitenkin vaan keskimäärin kolme kuukaudessa.

Tiistaina jatkettiin samalla teemalla. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada liike pysähtymään salaman avulla. Leikittiin mm. vedellä ja shakkinappuloilla - vitsi että se oli kivaa :)! Ja nyt alkoi jo tuntua siltä, että ehkä iiiiiihan pikkiriikkisen jotain ymmärsikin niiden salamalaitteiden käytöstä ja tarkoituksesta sekä valojen asettelusta. Mutta harjoitusta se vaatii, ja paljon. Tässä viime tiistailta yksi otos. Kuvassa shakkinappula on siis pudotettu tarjottimelle, jossa on vettä. Salaman avulla saatiin taltioitua tuo jännä vesipilari, joka ratsun ympärille muodostui.

Tehtävä 2

Hädin tuskin on entisestä tehtävästä selvitty, kun pukkaa jo uutta! Toisen kotitehtävän tehtävänanto kuului seuraavasti:

"Kuvaa miljööhenkilökuva. Kiinnitä erityistä huomiota valoon, sommitteluun ja siihen, että henkilö erottuu selkeästi taustasta. Voit kuvat sisällä tai ulkona, vallitsevassa valossa tai rakennetussa valossa. Ohjaa mallia. Kuvan tulee olla läpiterävä. Tee kokovartalokuva. Deadline 7.4."

Ja tässä tuotokset:

Silja - F/7,1, 1/125, ISO 400. Luonnon valo.

Marjaana - f/8, 1/125, ISO 400.
Tässä oli joku salamaviritelmä, mutta ei mitään käryä millä asetuksilla.

Ja palautetta:

"Kaunis, pehmeä valo kummassakin - Siljassa lisäisin varpaiden alle vähän tilaa ja kroppasin tiiviimmin." (kanssaopiskelijalta)

"Että ne varpaat saisivat sitä tilaa täytyy kuvata paljon ruutuja tässä treenivaiheessa. Valo Siljassa hieno. Vasemmalta talon nurkka pois tai sitten sinne paljon lisää tilaa. Kannatta kuvata myös niin, ettei malli ole ihan seinässä kiinni." (opelta)

Puolustuksekseni on pakko mainita, että kyllä niitä ruutuja Siljastakin otettiin ihan kiitettävästi. Tuon mainitun ongelman/epäkohdan kun vaan valitettavasti huomasin vasta kotiin päästyäni ja ruutuja koneella tarkastellessani. Ehkäpä tässäkin joskus silmä harjaantuu. Huoh.