Viime viikon maanantaina pääsin ensimmäistä kertaa käsiksi ulkoisiin salamalaitteisiin ja ylipäätään studiolaitteistoon. Kaikenmaailman Elinchromeja, virtalähteitä, käsisalamaa, softboxeja ja mitä lie tämä maailma päällään kantaa. Taas mielen valtaa se epätoivo. Tuntuu etten tajua mitään. Informaatioähky, uh.
Kasasimme kuitenkin pari kuvauspaikkaa valoineen ja ajatuksena oli käydä läpi vallitsevan valon jatkamista/muokkaamista lisävalolla interiööri- ja ruokakuvauksissa. Toisessa kuvauspaikassa oli käytössä studiovalot, toisessa käsisalamat. Marjaana suostuu jälleen kerran malliksi - siitä iso kiitos hänelle! Hän saa takuulla poseerata harjoituskuvissa kerran jos toisenkin :). Muut tukiopetusryhmäläiset kun tuntuvat olevan samaa kastia kuin minä ja karttelevat kameran toiselle puolelle menemistä. Yhden tämän session tuotoksista julkaisinkin jo Tehtävän 2 palautuksen yhteydessä.
Kasausvaiheessa kysyn opelta mistä sitä sitten tietää, mihin ne valot pitää asettaa, miten suunnata ja säätää. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs. Kokemuksella. Noni. Ei siihen sitte auta muu kun treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen. Ja se on tässä se kurja puoli, että itse en omista tällä hetkellä minkäänlaisia ulkoisia salamalaitteita. Miten sitä sitten harjoittelet, kun ei ole vehkeitä kotona? Lähiopetuspäiviä koululla kun on kuitenkin vaan keskimäärin kolme kuukaudessa.
Tiistaina jatkettiin samalla teemalla. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada liike pysähtymään salaman avulla. Leikittiin mm. vedellä ja shakkinappuloilla - vitsi että se oli kivaa :)! Ja nyt alkoi jo tuntua siltä, että ehkä iiiiiihan pikkiriikkisen jotain ymmärsikin niiden salamalaitteiden käytöstä ja tarkoituksesta sekä valojen asettelusta. Mutta harjoitusta se vaatii, ja paljon. Tässä viime tiistailta yksi otos. Kuvassa shakkinappula on siis pudotettu tarjottimelle, jossa on vettä. Salaman avulla saatiin taltioitua tuo jännä vesipilari, joka ratsun ympärille muodostui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti